Onko sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilla oikeuksia?
OIKEUDET JA VELVOLLISUUDET KULKEVAT AINA RINNAKKAIN
”Oikeus sinänsä ei ole pätevä, vaan sitä vastaava velvollisuus. Oikeus ei toteudu siinä, joka sen omistaa, vaan niissä muissa, jotka tuntevat, että heillä on velvollisuus oikeuden omistajaa kohtaan”.
Näin kirjoitti ranskalainen filosofi Simonen Weil (2007 s.8, Juurtuminen: Alkusoitto ihmisoikeuksien julkistukselle) hänen kuolemansa jälkeen julkaistussa teoksessaan vuonna 1949. Oikeuksista ei voi siis puhua ilman velvollisuuksia. Jonkun oikeudet ovat aina jonkun toisen velvollisuuksia.
Se, mitä oikeudella tarkoitetaan, riippuu näkökulmasta. Nykypäivään sovellettuna: covid-2019 rokotteen saaminen ensimmäisten joukossa on oikeus ammattilaiselle silloin, kun hän haluaa rokotuksen vapaaehtoisesti. Velvollisuus se on siinä tapauksessa, kun hän suostuu ottamaan sen vastoin omaa tahtoaan, esimerkiksi esimiehensä määräyksestä tai suojellakseen potilaita ja läheisiään.
Kun puhutaan sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten oikeuksista, velvollisuudet näiden oikeuksien toteutumiseen kuuluu työnantajalle - ja viimekädessä yhteiskunnalle. Millaisia oikeuksia työnantajat ja yhteiskunta ovat työntekijöilleen luvanneet? Nämä oikeudet löytyvät lainsäädännöstä.
Perusoikeudet koskevat myös sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia. Suomen perustuslaissa (731/1999) niistä mainitaan mm. oikeus yhdenvertaisuuteen, elämään sekä henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, liikkumisvapauteen, yksityiselämän suojaan, uskonnon- ja omantunnonvapauteen, sananvapauteen, työhön, omaan kieleen ja kulttuuriin sekä oikeusturvaan. Lisäksi heillä on Työturvallisuuslain (738/2002) mukaan esimerkiksi oikeus sellaiseen työympäristöön ja työskentelyolosuhteisiin, joissa työntekeminen on mahdollista ilman vahinkoja tai niiden riskiä. Työsopimuslaissa (55/2001) kuvataan työn panoksen ja - vastikkeiden toimintaperiaatteita ja Työterveyshuoltolaissa (1383/2001) niin ikään työntekijöiden henkisen, psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin toteutumisen periaatteita. Lainsäädännön velvoitteiden noudattamista valvoo mm. Työsuojeluhallinto (https://www.tyosuojelu.fi/).
Logiikka menee yksinkertaisimmillaan siten, että työnantajalla on oikeus valvoa työntekijän työtä luomalla työn tekemiselle inhimilliset puitteet, odottaa häneltä huolellisuutta sekä asettaa hänelle lojaliteetti- ja salassapitovelvollisuus. Työntekijällä on oikeus mm. työhön, tasavertaiseen kohteluun (Yhdenvertaisuuslaki), syrjimättömyyteen (Tasa-arvolaki) ja häiriöttömyyteen. Hänen ihmisarvoaan ei saa loukata eikä häntä saa kohdella halventavasti. Työilmapiiri ei saa olla uhkaava, vihamielinen tai hyökkäävä sukupuolen, iän, terveyden, kulttuuritaustan tai muun hänestä riippuvasta syystä. Mutta työntekijällä on myös velvollisuuksia työnantajaansa kohtaan ja ennen kaikkea potilasta tai asiakasta kohtaan.
Jotta oikeuksien ja velvollisuuksien toisiinsa kietoutunut kimppu olisi yksinkertaisemmin hahmotettavissa, on oleellista tarkastella sitä, miksi ja ketä varten oikeudet ja velvollisuudet on määritelty. Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijän ja työnantajan intressinä on viime kädessä potilaan sekä asiakkaan terveys ja hyvinvointi. Hyvin toimiva organisaatio ja hyvinvoiva työntekijä palvelevat parhaiten potilasta ja asiakasta.
Jokaista oikeutta tulisi tarkastella siitä näkökulmasta, miten se asettuu suhteessa potilaan tai asiakkaan hyvään ja hyvinvointiin.
Etiikan näkökulmasta asiakokonaisuuden voisi tiivistää seuraavasti:
- Työnantajalla on oikeus perustehtävän menestykkääseen saavuttamiseen hyvään johtajuuden avulla
- Työntekijällä on oikeus osallistua työpanoksellaan ja osaamisellaan perustehtävän toteuttamiseen, asiakkaan ja potilaan auttamiseen ja palvelemiseen siten, että voi kehittää itseään sekä kokea turvallisuutta ja työniloa
Oikeudet ja niiden saavuttaminen perustuvat siis velvollisuuksiin. Tästä myös Simone Weil ajatteli varsin maanläheisesti:
”Ihmisen iankaikkinen kohtalo määrää vain yhden velvollisuuden ja se on kunnioitus. Velvollisuus täytetään vain, jos kunnioitus todella ilmaistaan todellisella eikä kuvitteellisella tavalla. Se puolestaan voi tapahtua ainoastaan täyttämällä ihmisen maanpäälliset tarpeet.” (2007, 11)